Keskiaika (n.450 – 1400)

Rooman valtakunnan tuhouduttua kristillinen kirkko kehittyi, ja uskonnolla ja kirkolla oli puolestaan keskeinen rooli musiikin kehityksessä. Kirkko työllisti suurimman osan muusikoista ja sen piirissä kehiteltiin nuottikirjoitusta ja moniäänisyyttä. Nuotinlukutaito kirkon ulkopuolella oli harvinaista.

Kristillinen kirkkomusiikki oli keskiajan alkupuolella pääasiassa vokaalimusiikkia, jota kutsutaan gregoriaaniseksi kirkkolauluksi. Guillaume de Machaut sävelsi neliäänisen Messe de Notre Damen, joka on vanhin sävelletty kokonainen messu.

Myöhäiskeskiajalla kehitettiin myös uusi moniääninen sävellystyyppi motetti, jossa jo olemassa olevaan kirkolliseen melodiaan kehitettiin uudet sanat. Sanoitukset saattoivat olla myös maallisia, jolloin motetti oli aikansa viihdemusiikkia. Säestyksenä saatettiin käyttää yhtä soitinta, esimerkiksi luuttua, nokkahuilua tai nykyisen viulun edeltäjää vielleä.

1100-luvulta alkaen urut alkoivat yleistyä luostarien kirkoissa, ja 1300-luvulla niitä oli jo suurissa katedraaleissakin. Ensimmäistä klaveerisoitinta, klavikordia, alettiin käyttää vähitellen urkujen ohella.

Merkittävimmät säveltäjät ja teokset

Adam de la Halle (n. 1237 – n. 1288):
Le Jeu de Robin et Marion
Le Jeu de la feuillée

Philippe de Vitry (1291 – 1361):
Chansoneita ja motetteja

Guillaume de Machaut (n. 1300 – 1377):
Messe de Notre Dame

Päivittää...