Klassismi (n.1750 – 1800)

Klassismin kauden alku ajoittuu 1700-luvun loppupuolelle, jolloin myös valistusaatteet pääsivät Euroopassa valloilleen. Ensimmäistä kertaa vuosisatoihin oli muodikasta ajaa ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta. Suvaitsevaisempi ilmapiiri mahdollisti sen, että musiikkia voitiin nyt soittaa julkisissa konserteissa.

Klassismin ajan säveltäjät vastasivat barokin ajan monimutkaisuuteen tyylillä, jossa yksinkertaista melodiaa tukivat harmoniset sävelkulut. Tällä aikakaudella kehittyi kolmiosainen sonaattimuoto, mitä käytetään säveltämisessä vielä nykyäänkin.

Barokkikaudella kehiteltyihin jousiorkestereihin liitettiin puhallinsoittimia, eikä cembaloa tai urkuja enää pidetty tarpeellisina orkesterin harmoniapohjan luomiselle. Uudenlainen orkesteri mahdollisti klassismin tärkeimmän teosmuodon: sinfonian. Musiikkia aletaan säveltää myös jousikvartetille, eli kokoonpanolle jossa on kaksi viulua, alttoviulu ja sello.

Instrumenttien osalta suuri muutos klassismin kaudella oli se, että piano syrjäytti cembalon. Pianolla voi säädellä soittamansa äänen voimakkuutta, eli taiteilijalla on mahdollisuus vaikuttaa äänimaailmaan paljon cembaloa tarkemmin. Nykyään cembalolle sävellettyä musiikkia kuullaan useimmiten pianotulkintana.

Aikakauden suurimmat säveltäjät asuivat Wienissä ja vaikuttivat sieltä käsin, minkä takia usein puhutaan klassismin sijaan wieniläisklassismista. Wienin asukkaiden joukossa olivat muun muassa Ludwig van Beethoven ja lapsivirtuoosi Wolfgang Amadeus Mozart. Ottaen huomioon että Mozart eli vain 35-vuotiaaksi, hän sävelsi huomattavan määrän laajoja teoksia, kuten 41 sinfoniaa ja 22 oopperaa. Häntä seurannut Beethoven alkoi jo luistaa klassisen musiikin säännöksistä, mikä enteili romantiikan aikakautta.

Merkittävimmät säveltäjät ja teokset

Christoph Willibald Gluck (1714 – 1787):
Orfeus ja Eurydike

Joseph Haydn (1732 – 1809):
Jousikvartetto nro 63, op. 76, nro 4, ”Aurinkonnousu”
Luominen
L’anima del filosofo ossia Orfeo ed Euridice( suom. Filosofin sielu eli Orfeus ja Eurydike)
Sinfonia nro 104, D-duuri, Lontoo

Antonio Salieri (1750 – 1825):
Les Danaïdes

Wolfgang Amadeus Mozart (1756 – 1791):
Sinfonia nro 38, ”Prahalainen-sinfonia”, KV 504
Sinfonia nro 41, ”Jupiter”, KV 551
Pianosonaatti nro 8, KV 310
Jousikvartetto nro 19, ”Dissonanssi”, KV 465
Don Giovanni, KV 527
Pianokonsertto nro 21, KV 467
Eine Kleine Nachtmusik (suom. Pieni yösoitto), KV 525
Requiem, d-molli ”Sielunmessu”, KV 626

Ludwig van Beethoven (1770 – 1827):
Trio nro 6 pianolle, viululle ja sellolle, B-duuri op. 97 ”Arkkiherttua-trio”
Sonaatti nro 9 viululle ja pianolle, op.47 ”Kreutzer”
Sinfonia nro 6 F-duuri op. 68 ”Pastoraalisinfonia”
Pianokonsertto nro 5, Es-duuri op.73 ”Keisari”
Sinfonia nro 3 Es-duuri op. 55, ”Eroica”
Sinfonia nro 9, d-molli, op.125 ”Koraalisinfonia”
Fidelio, op. 72
(ks. myös Romantiikka)

Päivittää...