Franz Joseph Haydn

Franz Joseph Haydn

Elinaika: Kansallisuus: Aikakausi: Teoksia:

1732 – 1809 Itävalta Klassismi 1195

---

Joseph Haydnilla on tärkeä rooli klassisen tyylin kehittämisessä. Häntä pidetään ”sinfonian isänä” ja modernin jousikvarteton luojana. Hänen säveltämänsä 108 sinfoniaa vaihtelevat kolmiosaisista, vaatimattomalle hoviorkesterille sävellytetyistä, jopa 60 soittajille tarkoitettuihin ja neliosasta jakoa noudattaviin teoksiin. Haydnin 75 jousikvartettoa edustavat sävellystyypin kulmakiveä. Hän kehitti tyylin joissa kaikki instrumentit ovat keskenään tasa-arvoisia ja itsenäisiä.

Haydnin musiikki on omaperäistä, kevyttä ja joskus jopa leikkimielistä sisältäen yllätyksiä kuten esim. yhtäkkiset voimakkaat soinnut hiljaisen melodian jälkeen, luonnon äänien matkiminen tai ns. valeloput. Hän oli utelias kokeilija ja joissakin teoksissa tunnelmat vaihtelevat joskus huumorista vakavuuteen.

---

Haydnin elämä

1732 Syntyi lähellä Unkarin rajaa, Rohraun kylässä

1740 Lähti 8-vuotiaana kuoropojaksi Wienin Pyhän Tapanin katedraaliin, jossa opiskeli musiikkia ja yleisiä aineita äänimurrokseen saakka

1753 Aloitti laulaja Nicola Porporan säestäjänä ja häneltä hän sai ensimmäiset varsinaiset sävellystuntinsa

1759 Sävelsi sinfonian nro 1

1760 Avioitui Maria Kellerin kanssa, mutta pari erosi myöhemmin onnettoman liiton jälkeen

1761 Pääsi apulaiskapellimestariksi Esterházyn hoviin ja kun Esterházyjen kapellimestari kuoli 1766, Haydn peri hänen virkansa. Eisenstadtissa Haydn työskenteli seuraavat 29 vuotta ja sävelsi useita sinfonioita

1765 Sävelsi sellokonserton nro 1

1772 Jäähyväissinfonian, nro 45, kantaesitys

1785 – 1786 Sävelsi Pariisin-sinfoniat (nrot 82–87), jotka tekivät säveltäjästä kuuluisan Ranskassa.

1791 Matkusti Englantiin, jossa esitettiin menestyksekkäästi ensimmäiset hänen Lontoon-sinfonioistaan (nrot 93–98) mukaan lukien sinfonian nro 94, Rummunisku. Heinäkuun 8:ntena Haydn nimitettiin Oxfordin yliopiston kunniatohtoriksi ja tilaisuudessa esitettiin sinfonia nro 92, joka nykyisin tunnetaan Oxford-sinfoniana.

1792 Paluumatkalla Wieniin opetti Beethovenia Bonnissa

1794 Palasi 1,5 vuodeksi uudelleen Englantiin ja tuolloin syntyivät loput 12 Lontoon-sinfoniaa. Lisäksi sävelsi Englantilaisen sonaatin ja sai tilauksen säveltää oratorion Luominen

1795 Palasi Wieniin ja keskittyi kirkkomusiikkiin. Seuraavien vuosien aikana valmistui kuusi messua Esterházyn perheen tilauksesta.

1798 Luominen kantaesitettiin Wienissä ja oratorio oli välitön menestys.

1801 Oratorio Die Jahreszeiten (Vuodenajat) valmistui

1809 Kuoli toukokuun viimeisenä päivänä ja hänen muistoa kunnioitettiin Mozartin Requiemillä.

---

MERKITTÄVIÄ TEOKSIA

Jousikvartetto nro 63, op. 76, nro 4, ”Aurinkonnousu”- kamarimusiikkiteos
Jousikvartetto nro 63 on hyvä esimerkki Haydnin mestarillisuudesta tässä tyylilajissa. Ensimmäisen osan yksittäisen soinnun ylle kohoavaa viulua on verrattu auringonnousuun, josta teos on ilmeisemmin saanut lempinimensä. Teoksessa soittimet ovat hienovaraisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja musiikki tuo mieleen romantiikan ajan sekä muistuttaa ajoittain myös kansanmusiikkia.

Luominen – oratorio
Luominen-oratorio on musiikillinen kuvaus luomiskertomuksesta ja sitä pidetään usein Haydnin mestariteoksena. Lähes kaksi tuntia pitkä teos on sävelletty orkesterille, kuorolle ja laulusolisteille. Sävellyksen pohjana on Raamatun kertomukset Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja Psalmien kirjasta sekä John Miltonin eepos Kadotettu paratiisi.
Oratorion kaaosta kuvaava ensimmäinen osa on aikakauden kenties omaperäisintä musiikkia, jossa Haydn asetti vastakkain ristiriitaisia elementtejä. Teoksessa käytetään paljon sävelmaalailua ja mitä erilaisimpien luonnonilmiöiden tunnelmien ja eläinten äänien jäljittelyä.

L’anima del filosofo ossia Orfeo ed Euridice( suom. Filosofin sielu eli Orfeus ja Eurydike) – ooppera
Haydn aloitti oopperan säveltämisen 1798, mutta teos jäi keskeneräiseksi, eikä syytä tunneta. Oopperan libreton on kirjoittanut Carlo Francesco Badini. Ooppera jäi huomiotta lähes puolentoista vuosisadan ajaksi, kunnes sen kantaesitys oli viimein 1951 Firenzessä. Teoksesta on sittemmin tullut Haydnin suosituin ooppera.
Oopperan tarina perustuu vanhaan kreikkalaiseen myyttiin, jossa Orfeus on taitava runonlaulaja ja soittaja, ja Eurydike hänen vaimonsa. Nuoren parin onni loppuu kuitenkin lyhyeen: Eurydike astuu myrkkykäärmeen päälle ja kuolee sen puremaan. Orfeus lähtee kuoleman valtakuntaan etsimään rakastettuaan. Hän saakin soitollaan taivuteltua Manalan jumalat puolelleen. Orfeus saa viedä Eurydiken mukanaan, mutta ei saa katsoa taakseen ennen kuin molemmat ovat päässeet ulos Manalasta. Orfeus ei malta odottaa vaan vilkaisee taakseen liian aikaisin ja menettää Eurydiken lopullisesti.

Sinfonia nro 104, D-duuri, Lontoo – orkesteriteos
Sinfonia nro 104 on viimeinen kahdentoista sinfonian sarjasta, jotka tunnetaan yhteisnimellä Lontoon-sinfoniat. Haydn on säveltänyt tämän normaalia suuremmalle orkesterille ja sinfonia sisältää Haydnin tuotannon majesteettisinta musiikkia.
Teos alkaa vakavalla ja lyyrisellä melodialla, joka vaihtuu nopeampaan teemaan jossa trumpetit ja rummut ovat tärkeässä osassa. Toisen osan hiljaisen avausmelodian jälkeen koko orkesterin sisääntulo on todellinen yllätys. Teos jatkuu nopeammalla kolmannella osalla, jonka jälkeen finaalin maanläheinen melodia muistuttaa kansansävelmää sekä lontoolaisen katukauppiaan huutoa.