George Gershwin
 George Gershwin |
Elinaika: Kansallisuus: Aikakausi: Teoksia |
1898 – 1937 Yhdysvallat 369 |
George Gershwin saavutti menestystä kevyemmän musiikin, elokuvamusiikin, musikaalien ja laulujen säveltäjänä. Hän pyrki yhdistämään jazzin ja pohjoisamerikkalaisen musiikin aineksia länsimäiseen taidemusiikkiin. Tavoitteena oli pienentää New Yorkin iskelmäteollisuuden ja pyhätön vakavan musiikin laajaa kuilua.
Gershwinin musiikin jazzvaikutteet, kontrastit sekä mieleenpainuvat melodiat ovat tehneet monista teoksista ikivihreitä. Suurelle yleisölle amerikkalainen musiikki tarkoittaa monesti juuri Gershwiniä.
Gershwinin elämä
1898 Syntyi Brooklynissa, jonne hänen vanhemmat olivat muuttaneet 1800-luvun alussa Pietarista. Hänen äitinsä oli toisen polven venäjänjuutalainen siirtolainen. Aloitti pianonsoiton opiskelun noin 10-vuotiaana.
1914 Aloitti työt ammattipianistina Tin Pan Alleylla (newyorkilainen tunnettu musiikkikatu)
1918 Sävelsi muutamia lauluja Broadway-musikaaleihin
1919 Kappale Swanee tuli tunnetuksi erityisesti Al Jolsonin esittämänä. Samana vuonna sävelsi myös oman ensimmäisen Broadway-musikaalin, La La Lucille!
1922 Sävelsi poliittisen satiirin Scandals of 1922, joka sisältää yksinäytöksisen jazz-oopperan Blue Monday.
1924 Sävelsi musiikaalin Lady be Good Broadwaylle, samana vuonna voitti musiikkikilpailun soittamalla kappaleen Rhapsody in Blue
1925 F-duuri-konserto pianolle ja orkesterille kantaesitettiin Gershwinin itsensä soittaessa soolo-osuuden.
1928 American in Paris kantaesitettiin ja siitä tehtiin myöhemmin myös samanniminen elokuva.
1930 Girl Crazy-musikaali, joka sisältää mm. laulut I Got Rhythm, Could You Use Me, Sam and Delilah sekä But Not for Me aloitti Broadwaylla.
1932 Sävelsi Cuban Overture´n
1933 Sävelsi musikaalit Pardon My English ja Let ‘Em Eat Cake
1935 Ooppera Porgy and Bess kantaesitettiin menestyksekkäästi Broadwaylla
1936 Allekirjoitti sopimuksen RKO-elokuvastudion kanssa ja sävelsi veljensä Ira Gershwinin kanssa musiikin elokuviin Saanko luvan?, Neito ahdingossa ja Goldwynin hullutukset. Muutti Hollywoodiin
1937 Kuoli 39-vuotiaana uransa huipulla aivokasvaimeen
Merkittäviä teoksia
Rhapsody in Blue - orkesteriteos
Jazz-vaikutteinen rapsodia kahdelle pianolle ja orkesterille kantaesitettiin New Yorkin Aeolian Hallissa 12. helmikuuta 1924. Se on sävelletty Paul Whitemania ja hänen jazzorkesteriaan varten, orkesterisovituksen on laatinut Ferde Grofé .Teos rakentuu pitkän, hitaan melodian ympärille. Jatsahtavan musiikin alla voi kuulla vivahteita juutalaisesta musiikista, joista osa muistuttaa synagogassa laulettuja lauluja.
Porgy and Bess - ooppera
Porgy and Bess on kolminäytöksinen ooppera, joka sai ensi-iltansa 10. lokakuuta 1935 New Yorkissa. Oopperan libreton on kirjoittanut Du Bose Heyward oman romaaninsa Porgy ja samannimisen näytelmän pohjalta. Kriitikot arvostelivat sen liian musikaalimaiseksi ja se poistui pian ohjelmistosta. Teos nousi suosioon vasta Gershwinin kuoleman jälkeen.
Mustasta Amerikasta kertova Etelä-Carolinan Charlestoniin sijoittuva teos on tarkoitettu mustien laulajien esitettäväksi. Oopperan tunnetuimpia sävelmiä on Summertime, jonka musta äiti laulaa oopperan alussa kehtolauluna lapselleen.
American in Paris - orkesteriteos
American in Paris on New Yorkin filharmonikkojen tilauksesta sävelletty orkesteriteos. Se kantaesitettiin Carnegie Hallissa 13. joulukuuta 1928. Gershwin on poikkeuksellisesti tehnyt myös teoksen orkesteri-sovituksen.
Gershwinin mukaan teoksen tarkoituksena oli ”kuvata amerikkalaisen vierailijan vaikutelmia, kun hän kävelee Pariisissa ristiin rastiin, kuuntelee kaduilta kantautuvia ääniä ja imee itseensä ranskalaista tunnelmaa”. Teoksen alkuosa on mukavan iloinen, mutta vaihtuu mietteliääseen ja hieman surumieliseen bluesiin. Iloinen ranskalainen tunnelma kuitenkin palaa takaisin teoksen loppuosassa.
Konsertto F-duuri – orkesteriteos
F-duuri konsertossa pääteemaa toistetaan teoksen aikana eri muodoissa. Ensimmäisen osan avaa patarumpujen soitto ja pianosoolo jatkaa monipuolisen teeman kehittelyä. Erilaiset kontrastit jatkuvat toisessa osassa blues-tyylisenä. Sykkivä ja tarmokas kolmas osa on lähempänä ragtime-tyyliä ja jatkaa monimutkaista temaattista kehittelyä. Lopputulosta voidaan pitää ”vakavan” Gershwinin parhaana teoksena.
Päivittää...