Johann Sebastian Bach

Johann Sebastian Bach

Elinaika: Kansallisuus: Aikakausi: Teoksia:

1685 – 1750 Saksa Barokki 972

---

Johann Sebastian Bach oli elinaikanaan enemmän arvostettu urkurina kuin säveltäjänä. Suurin osa J.S. Bachin musiikista on hengellinen ja hän pyrki aluksi säveltämään uuden kantaatin jokaiselle pyhäpäivälle.

J.S. Bachin sävellystapa kertoo erittäin kehittyneestä sointukulkujen ja polyfonian hallinnasta. Hänen musiikissaan ihastuttaa ilmaisuvoima, kyky tulkita erilaisia musiikillisia tunnelmia sekä harmonisen mielikuvituksen rikkaus. J.S. Bachia pidettiin elinaikanaan kaikkien aikojen parhaana polyfonian mestarina. Hänen teoksilleen on ominaista johdonmukainen liikkeen käsittely, joka ilmenee melodialinjan tavoitteellisuutena ja kuuluu jännitteisyytenä sekä ilmaisuvoimana. Vaikka Bach vajosi kuolemansa jälkeen lähes vuosisadaksi unohduksiin, häntä pidetään nykyisin yhtenä kaikkien suurimmista säveltäjistä. Bachin vaikutus myöhempiin säveltäjäpolviin aina 1900-luvun mestareita myöten on ollut suuri.

---

J.S. Bachin elämä

1685 Syntyi Eisenachissa, jossa hänen isänsä toimi kaupungin ja hovin muusikkona.

1692 Aloitti opinnot Eisenachin latinakoulussa

1695 Jäi 10-vuotiaana orvoksi ja muutti asumaan veljensä Johann Christophin luokse, jolta sai opetusta urkujensoitossa

1700 Kävi koulua Lüneburgissa ja sai koulun kuorossa tutustua monipuolisesti kirkkomusiikkiin.

1703 Aloitti Weimarin herttuan hoviorkesterin viulistinä, myöhemmin lähti urkuriksi Arnstadtiin

1707 Erosi Arnstadtin virastaan ja otti tilalle urkurin paikan Mühlhausenissa. Samana vuonna meni naimisiin serkkunsa Maria Barbara Bachin kanssa, jonka kanssa hän sai seitsemän lasta.

1708 Nimitettiin Weimarin herttuan Wilhelm Ernstin hoviurkuriksi ja kamarimuusikoksi, myöhemmin konserttimestariksi.

1714 Carl Philipp Emanuel Bach syntyi

1717 Siirtyi kapellimestariksi Köthenin hoviin ja sävelsi monia kuuluisista soitinteoksistaan, mm. Brandenburgilaiset konsertot, jotka Bach omisti Brandenburgin maakreiville.

1720 Bachin vaimo kuoli ja vuotta myöhemmin säveltäjä nai laulajatar Anna Wilcken

1723 Bachin kausi hovikapellimestarina päättyi Anhalt-Köthenin ruhtinas Leopoldin kuoltua ja samana vuonna hänet nimitettiin Leipzigin Tuomaskirkon ja -koulun kanttoriksi. Tässä arvostetussa virassa hän työskenteli loppuelämänsä ja sävelsi suurimman osan kantaateistaan sekä Magnificatin

1724 Johannes-Passion ensiesitys

1729 Bach nimitettiin Collegium Musicumin johtajaksi. Samana vuonna Matteus-passion ensiesitys

1733 Sävelsi osan h-molli-messusta

1735 Bachin nuorin poika Johann Christian Bach syntyi

1746 Bachin näkö alkoi heikentyä

1747 Vieraili poikansa Carl Philipp Emanuel Bachin luona Potsdamissa ja esiintyi kuningas Fredrik II Suurelle. Vierailun aikana improvisoidusta kappaleesta syntyyEin Musikalisches Opfer

1749 Viimeisteli h-molli-messun ja sävelsi Die Kunst der Fuge

1750 Kuoli kohtalokkaiden silmäleikkausten seurauksena

---

MERKITTÄVIÄ TEOKSIA

Wolfgang Schmieder luetteloi Bachin tuotannon vuonna 1950, ja tämän luettelon pohjalta kaikille sävellyksille on olemassa BWV-luettelonumero (Bach-Werke-Verzeichnis).

Das Wohltemperierte Klavier I–II BWV 846–893 (suom. Hyvin viritetty klaveeri) tunnetaan myös nimellä 48 Preluden und Fugen (”48”) – sembaloteos
Kaksi laajaa kosketinsoitinmusiikkikokoelmaa, joissa molemmissa on yksi preludi ja fuuga kaikissa kahdessakymmenessäneljässä sävellajissa. Ensimmäinen osa valmistui vuonna 1722 – 23.Toinen osa parikymmentä vuotta myöhemmin. Kappaleet on tarkoitettu teknisiksi harjoituksiksi, mutta ne ovat siitä huolimatta monitasoisia ja hienostuneita sävellyksiä.

H-molli-messu, BWV 232 - messu
H-molli-messu sisältää J.S. Bachin säveltämää musiikkia lähes kahdenkymmenenviiden vuoden ajalta ja siinä on valtava tyylien kirjo. Hän sävelsi Sanctus-osan vuonna 1724 ja Credon ennen kuolemaansa. Kyrie ja Gloria ovat vuonna 1733 Dresdenin hovia varten sävelletystä messusta. Viimeiset neljä osaa ovat parodiallisia muunnelmia muista sävellyksistä ja ne on liitetty kokonaisuuteen jälkikäteen uudelleen sovitettuna ja yhdistettynä.

Kuusi sellosarjaa, BWV 1007 – 1012 - selloteokset
Kukin sellosarja sisältää preludin ja viisi, useita eri tyylejä edustavaa tanssiosaa. Ne ovat hienostuneita teoksia ja muodostavat nykysellistien konserttiohjelmiston perustan.

Jouluoratorio, BWV 248 - oratorio
Jouluoratorio sisältää kuusi uskonnollista kantaattia, jotka ovat tarkoitettu esitettäviksi kolmena joulupyhänä, uudenvuodenpäivänä, uuden vuoden ensimmäisenä sunnuntaina sekä loppiaisena. Oratorion musiikki on suurelta osin lainattu Bachin maallisista kantaateista, jotka hän sävelsi Leipzigin Collegium Musicumia varten.

Matteus-passio, BWV 244 - passio
Kaksoiskuorolle, kaksoisorkesterille, kaksille uruille ja solisteille sävelletty Matteus-passio on vaikuttava teos, ja se esitettiin ensimmäisen kerran pitkäperjantaina 1727. Teoksen teksti on Matteuksen evankeliumin luvuista 26 ja 27, minkä lisäksi paikallinen runoilija Christian Friedrich Henrici kirjoitti tekstiä resitatiiviosuuksiin ja aarioihin.

Ein Musicalisches Opfer, BWV 1079 (suom. musiikillinen lahja), – kamarimusiikkiteos
Teos sai alkunsa 7. toukokuuta 1747, kun J. S. Bach matkusti Fredrik II Suuren hoviin Potsdamiin tapaamaan poikaansa Carl Philipp Emanuelia. J. S. Bach oli tunnettu taitavana kosketinsoittajana ja improvisoijana, joten Fredrik II pyysi häntä improvisoimaan fuugan antamansa melodian pohjalta. Tämä kokoelma julkaistiin kahden kuukauden kuluttua tapaamisesta nimellä Regis Iussu Cantio Et Reliqua Canonica Arte Resoluta (“Kuninkaan antama teema lisäyksin, toteutettuna kaanonimuodossa”)

Goldberg-muunnelmat, BWV 988 – klaveeriteos
Teos koostuu alussa ja lopussa soitettavasta teemasta (aria) sekä sen kolmestakymmenestä muunnelmasta. Goldberg-muunnelmat on laajin barokin aikana julkaistu klaveerille sävelletty teos, ja se on lähes täydellinen aikansa musiikin tyylisuuntien ja tekniikoiden esittely.

Brandenburgilaiset konsertot, BWV 1046 – 1051 – kamarimusiikkiteos
Bach omisti tämän kuuden hyvin erilaisen konserton kokoelman vuonna 1721 Brandenburgin varakreiville Christoph Ludwigille, jonka kirjastoon nuotit hautautuivat pitkäksi aikaa käyttämättöminä.