Johannes Brahms

Johannes Brahms

Elinaika: Kansallisuus: Aikakausi: Teoksia:

1833 – 1897 Saksa Romantiikka 135

---

Brahmsin musiikki yhdistää klassisen muotokauneuden voimakkaan romanttiseen ilmaisuun. Hänen teoksilleen ovat ominaisia täyteläinen sointi sekä vuolas ja tehokas melodiikka. Kansanlaulut sekä mustalaismusiikki ovat hänen koskettavissa melodioissaan merkittävänä inspiraationlähteenä.

Vaikka Brahms pitäytyi tiukasti klassismin muodoissa, hänen musiikkinsa innovatiivisuus on teoksen osien muuntelussa sävellyksen edetessä. Erityisesti hänen myöhemmissä teoksissaan on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka jokainen elementti on lähtöisin tietystä temaattisesta osasta.

Brahmsin musiikkia on myös kuvailtu sanalla ”syksyinen” – romanttinen ja välillä kiihkeäkin, mutta silti hillitty, hienostunut ja syksyisen surumielinen.

---

Brahmsin elämä

1833 Syntyi Hampurissa köyhään perheeseen. Hänen isänsä soitti elättääkseen perheensä kontrabassoa sekä käyrätorvea ja kierteli pienen soittajaryhmänsä kanssa Hampurin tanssipaikkoja. Brahms osoittautui jo nuorena musiikillisesti lahjakkaaksi ja sai isältään ensimmäiset oppituntinsa musiikissa.

1840 Aloitti pianotunnit seitsemän vuoden iässä Otto Friedrich Willibald Cosselin johdolla. Myöhemmin ansaitsi lisäelantoa perheelleen soittamalla ravintoloissa ja teattereissa sekä antamalla myös soittotunteja.

1853 Lähti kiertueelle kuuluisan viulistin, Eduard Remenyin kanssa. Tutustui kiertueella viulisti Joseph Joachimiin, säveltäjä Robert Schumanniin ja tämän vaimoon, pianisti Clara Schumanniin. Brahmsin sävellykset tekivät Schumanniin vaikutuksen ja hän kirjoitti Brahmsista ylistävän artikkelin.

1854 Robert Schumann joutui mielisairaalaan ja Brahms muutti pidemmäksi aikaa Düsseldorfiin auttaakseen Schumannin vaimoa, Claraa ja lapsia.

1857 Brahms asettui Detmoldiin, jossa hän antoi paikallisen ruhtinaskunnan hovissa pianotunteja ja johti orkesteria. Sävelsi pianokonserton nro 1, op. 15, joka sai ensiesityksensä vuoden 1859 tammikuussa Hannoverissa. Pianokonserton lisäksi Brahms sävelsi liedejä sekä serenadeja orkesterille.

1862 Muutti pysyvästi Wieniin, jossa säveltämänsä Saksankielisen sielumessun (Ein deutsches Requiem), op.45 avulla sai maineen yhtenä aikansa suurimmista säveltäjistä.

1872 Nimitettiin Wienin Gesellschaftskonzerten kapellimestariksi

1873 Nousi kuuluisan Wiener Singverein -kuoron johtajaksi

1876 Sinfonian nro 1, Op. 68, kantaesitys

1877 Sinfonia nro 2, Op. 87 valmistui

1878 Viulukonsertto, Op. 77

1881 Pianokonsertto nro. 2, Op. 83 valmistui. Brahms matkusteli paljon, mm. Italiassa ja vietti kesäisin aikaansa myös maaseudulla mm. Pörtschachissa, Bad Ischlissä ja Mürzzuschlagissa Itävallassa. Maaseudun rauhassa syntyivät monet kuolemattomat sävellykset.

1883 Sinfonia nro. 3, Op. 90, kantaesitys

1885 Sinfonia nro. 4, Op. 98 valmistui

1887 Sävelsi kaksoiskonserton viululle, sellolle ja orkesterille , Op. 102

1889 Nimitettiin Hampurin kaupungin vapaakansalaiseksi

1890 Sävelsi Jousikvinteton, Op. 111, jonka vannoi olevan viimeisen sävellyksensä. Tuolloin 57-vuotias Brahms tuhosi nuotteja sisältäneen muistivihkonsa ja ilmoitti kustantajalleen, ettei viidettä sinfoniaa ole tulossa.

1891 Kuuli klarinetisti Richard Mühlfeldiä ja häntä kohtaan tuntemansa ihailun johdosta sävelsi klarinettikvinteton, Op. 115, klarinettitrion, Op. 114 sekä muita teoksia klarinetille.

1896 Clara Schumann kuoli, mikä oli Brahmsille kova isku.

1897 Brahms kuoli syöpään vajaa vuosi Clara Schumannin kuoleman jälkeen. Hänet haudattiin Wienin keskushautausmaalle.

---

MERKITTÄVIÄ TEOKSIA

Sinfonia nro 3, F-duuri op. 90
Kolmas sinfonia valmistui vuonna 1883 ja on Brahmsin sinfonioista lyhyin, mutta rakenteeltaan monimutkaisin.
Kolme orkesterisointua laukaisevat teoksen majesteettisen teeman, jossa kuullaan epävarmuutta luova duuri-molli-ristiriita. Andante-osa alkaa viehkeällä klarinettien johtamalla puupuhallinteemalla, jota matalat jouset täydentävät kommenteillaan. Teema etenee sulavasti varioituna ja koristeltuna taittuen lopulta pääteeman kertaukseen. Sydäntä raastava kolmas osa on F-duuri-sinfonian tunnetuin jakso, joskus jopa erillisenäkin esitetty kappale. Serenadityylinen, surullinen sävelmä on soitinnettu herkkävaistoisesti ja kertauksessa se kuullaan laulavana käyrätorvisoolona. Finaalissa välijakson teema-aines yhdistyy ensimmäisen osan avausteeman romanttiseen melodiaan.

Saksalainen sielunmessu, (Ein deutsches Requiem) op. 45
Saksalainen sielunmessu on teos kuorolle, kahdelle solistille ja orkesterille sekä uruille. Se esitettiin ensi kerran kokonaisuudessaan 18. helmikuuta 1869 Leipzigissa.
Muista sielunmessuista poiketen teos ei perustu latinankieliseen tekstiin vaan saksankielisiin Martti Lutherin kääntämiin raamatunkohtiin. Vaikka teoksen nimi onkin sielunmessu, se on luotu enemmän elävien lohduksi kuin kuolleiden muistoksi. Messussa on pitkiä teemoja ja se on luonteeltaan kuoroteokseksi varsin melodinen.
Saksalainen sielunmessu vakiinnutti Brahmsin maineen Wienissä ja se on edelleen yksi hänen suosituimmista teoksistaan.

Muunnelmia Händelin teemasta, op. 24
”Händel – muunnelmat” perustuvat Händelin erään cembalosarjan air-osaan. Teemasta, kahdeksasta muunnelmasta sekä finaalista koostuva teos valmistui kesällä 1873, ja Brahms itse johti teoksen ensiesityksen Wienin filharmonikkojen konsertissa saman vuoden marraskuussa.
Muunnelmien pääteema on luonteeltaan lempeä ja rauhallinen. Sitä seuraavista tunnelmiltaan vaihtelevista muunnelmista jokainen sisältää uudenlaisen sointiyhdistelmän ja tälle luonteenomaisia sooloja. Taidokkaaseen finaaliin sisältyy kahdeksantoista muunnelmaa viisitahtisesta teemasta. Teos on orkestroitu lämpimästi ja ilmavasti – soitinnus on keskimäärin läpikuultavampaa kuin myöhemmin syntyneissä sinfonioissa.

Klarinettikvintetto, h-molli, op.115
Klarinettikvintettoa pidetään Brahmsin hienoimpana kamarimusiikkiteoksena. Vaikka Brahms oli päättänyt lopettaa säveltämisen vuonna 1890. Kuultuaan seuraavana vuonna klarinetisti Richard Mühlfeldin soittoa hän sävelsi kuitenkin sekä klarinettitrion että –kvinteton.
Kvintetto klarinetille ja jousille on tunnelmaltaan syksyinen ja kaihoisa – tummasävyinen klarinetti sopii erinomaisen hyvin ilmentämään vanhenevan Brahmsin tunnetiloja. Teoksen muotorakenne on kuin kertomus ja kuulostaa siltä, kuin säveltäjä kävisi läpi omaa elämänkaartaan.

Unkarilaiset tanssit
21 Unkarilaista tanssia ovat säveltäjän vapaammalla kädellä hahmottelemia valloittavia luomuksia ja perustuvat unkarilaisiin kansansävelmiin.
Brahms sävelsi tanssit alun perin pianolle nelikätisesti. Suosituista tanssikappaleista tilattiin pian myös orkesteriversiot. Tunnetuin näistä on numero 5.